J.M. Barrie
Peter Pan
Peter Pan, 1911
Art House Oy, 2002
Suomentanut Sari Karhulahti
245 s.
Kaikki lapset paitsi yksi kasvavat isoiksi. He ymmärtävät sen jo varhain ja kerron nyt, miten se selvisi Darlingin perheen Wendy-tytölle. Kun Wendy leikki kerran kahden vanhana eräässä puutarhassa, hän poimi tapansa mukaan maasta kukan ja juoksi sitten äitinsä luo. Hän taisi näyttää aika suloiselta, koska äiti pani käden sydämelle ja huudahti: "Voi Wendy, mikset sinä voi olla aina samanlainen kuin nyt!" Puheenaihe jäi siihen, mutta silloin Wendy tajusi, että kasvaisi väistämättä isoksi. Kaikki tajuavat sen kaksivuotiaana. Kaksivuotispäivä on lopun alkua.
Rohkenen väittää, että kaikki tuntevat tarinan Peter Panista, pojasta, joka ei koskaan tahdo kasvaa aikuiseksi. Peter Pan ja Helinä-keiju lennättävät keijupölyn voimalla Darlingin perheen lapset Wendyn, Johnin ja Michaelin unohtumattomalle seikkailumatkalle ihanaan Mikä-Mikä-Maahan.
Ja tämän kirjan myötä se kaunis kupla puhkeaa. Ei tarina ihan niin Disneyn värittämällä tavalla menekkään. Ensinnäkin tässä alkuperäisteokselle uskollisessa suomennoksessa ei ole mitään Mikä-Mikä-Maata. On Kaukamaa, joka sopiikin karulle ja synkäksi kuvatulle paikalle paljon paremmin. Soman Helinä-keijun voi myös unohtaa täysin, sillä teoksen Raikuli-keijussa ei ole mitään herttaista.
Entäs sitten itse Peter Pan? Toisaalta hän on surullinen kuvaus pojasta, jolla ei ole äitiä, mutta pääosin Peter näyttäytyy itsekkäänä, sydämettömänä ja julmana poikana, jota merirosvojen teurastaminen ei pahemmin hetkauta. Lyhyesti sanoen hän on raivostuttava nulikka, joka ei ajattele ketään muuta kuin itseään.
Jo Peterin ja Darlingin lapsien lentomatkalla Kaukamaahan asia käy pelottavalla tavalla selväksi: vaikka lapset eivät vielä hallitse täysin lentämistä, jättää Peter heidät moneen otteeseen oman onnensa nojaan ja pyrähtelee omille seikkailuilleen. Takaisin palatessaan hän ei muista seikkailuistaan mitään, eikä edes meinaa muistaa Wendyä, Johnia ja Michaelia. Jäin usein miettimään, että mistähän johtuu tämä Peterin unohtelevaisuus? Ehkä hänelle on tapahtunut niin paljon, että muistot sekoittuvat keskenään ja hän ei enää tiedä mikä on totta ja mikä satua.
Äidin rooli on teoksessa varsin perinteinen ja vanhanaikainen, melkein turhankin siloiteltu ja täydellinen: äiti kertoo iltasatuja, äiti parsii sukkia, äiti siivoaa,äiti laittaa ruokaa, äiti ei ikinä sano pahaa sanaa lapsilleen. Kirjan pääteemana tuntuukin olevan äitiyden merkitys ja tärkeys. Onkin suorastaan herttaista lukea tätä äitiyden ylistystä, sillä missä me kaikki olisimmekaan ilman äitejä?
Äiti oli kaunis, ja hänellä oli romanttinen luonne ja hyvin herttainen ja veitikkamainen hymy. Hänen romanttinen luonteensa oli kuin ne pienet sisäkkäiset rasiat, joita tuodaan idän salaperäisistä maista - ne, joista jokaisessa on vielä pienempi rasia - ja hänen herttaisesti ja veitikkamaisesti hymyilevillä huulillaan oli yksi suukko, jota Wendy ei saanut millään, vaikka se näkyi aivan selvästi oikeassa suupielessä.
Kaukamaassa Wendy ottaa touhukkaana heti vastuun äidin roolista. Hän huolehtii sekä veljistään, että Peteristä, myös Kadonneista pojista. Pikkuveljet John ja Michael ovat selvästi vielä niin pieniä, etteivät mielikuvitusmaahan asetuttuaan enää muista aikaisempaa elämäänsä Lontoossa. Wendy sen sijaan on matkalla aikuisuuteen ja hänen tietoisuudestaan todellisuus ei enää irtoa. Orastava ihastuminen Peteriin mutkistuttaa kuvioita ja Wendyn aikuisen naisen rooli ja tunteet sekoittuvat lapsuuden viattomuuteen. Peter Pan on kertomus pojasta, joka ei tahdo kasvaa aikuiseksi, mutta myös tarina tytöstä, joka kasvaa aikuiseksi. Wendy siis tietää, että ennen pitkään on aika palata todellisuuteen ja kotiin.
Niin he palaavat kotiin ja viimeisessä luvussa Wendy kasvaa isoksi. Hieman hämmentävä lopetus tarinalle on, että Wendy lupaa joka kevät tulla Kaukamaahan tekemään Peterille kevätsiivouksen! Vuodet vierivät ja Wendystä tulee aikuinen, mutta lapsellisella tavalla itsekäs Peter ei edes huomaa sitä. Sen sijaan Peter vie Wendyn tyttären, Janen, Kaukamaahan tekemään kevätsiivouksen.
Joku saattaa huomata, että Wendyn hiukset muuttuvat valkoisiksi ja että hänkin pienenee tyttö-Wendyn kokoiseksi, sillä kaikki tämä tapahtui kauan sitten. Jane on tätä nykyä tavallinen nainen, jolla on Margaret-niminen tytär ja Peter tulee hakemaan Margaretin Kaukamaahan joka vuosi, ellei sitten satu unohtamaan kevätsiivousta, ja kuuntelee sitten innoissaan, kun Margaret kertoo tarinoita hänestä. Kun Margaret kasvaa isoksi, hänkin saa tyttären, josta tulee sitten vuorollaan Peterin äiti. Näin Peter saa äidin toisensä jälkeen niin kauan kuin lapset ovat iloisia, viattomia ja sydämettömiä.
Mutta kuka todellisuudessa on Peter Pan? Ja missä on Kaukamaa? Onko se paikka, jonne lapset lentävät tietyssä iässä ja aikuisina unohtavat paikan, koska eivät enää usko siihen? Vai onko se synkkä paikka, jonne kuolleet lapset lentävät? Ehkä se on molempia yhtäaikaa.
