Herbjørg Wassmo - Lasi maitoa, kiitos

Herbjørg Wassmo
Lasi maitoa, kiitos

Et glass melk takk, 2006

Otava, 2008
Suomentanut Katriina Huttunen
397 s.






Kymmenen yli viisi. Se ei ainakaan ollut oikein. Dorte riisui isän kellon kädestään. Ehkä Jumala oli päättänyt, ettei tätä osaa elämästä mitattaisi?

15-vuotias Dorte asuu Liettuassa äitinsä ja sisarensa Veran kanssa. Elämä on ankeaa, rahasta on pulaa eikä pikkukylästä löydy töitä. Pian perhe on pisteessä, ettei raha tunnu riittävän edes vuokranmaksuun. Tämän vuoksi Dorte tarttuu syöttiin ja päättää lähteä Ruotsiin, sillä hänelle on luvattu sieltä paikka tarjoilijana. Työn todellinen luonto paljastuu jo matkalla ja Dortelle selviää, että hänet on tuotu Ruotsiin seksiorjaksi. 
Ruotsissa norjalainen sutenööri Tom ostaa Dorten, mikä ilmeisestikin koitui Dorten pelastukseksi kuolemalta. Norjassa hän tutustuu Laraan, joka hoitaa Dorten kuntoon ja opettaa kuinka asiakkaiden kanssa pitää olla. Kun Tom pidätetään, Dorte jää oman onnensa nojaan kielitaidottomana vieraaseen kaupunkiin. Dorte joutuu turvautumaan rahan saamiseksi keinoon, jonka parhaiten taitaa.

Lasi maitoa, kiitos on järkyttävä lukukokemus. Vieläkin kamalammaksi kirjan teki tieto siitä, että Wassmo luki teostaan varten raportteja ihmiskaupasta ja vieraili seuraamassa oikeudenkäyntejä. Dorten tarinassa siis on varmasti todenperäisyyttä sekotettuna fiktioon. 

Kirjan miehet kuvataan ällöttävinä omaa etuaan tavoittelevina hirviöinä. He kohtelevat naisia kuin eläimiä, eivätkä anna heille minkäänlaisia ihmisarvoja. Naiselle saa tehdä mitä haluaa, miten haluaa ja milloin haluaa. Naiset eivät ole ihmisiä, vaan käyttötavaraa, joilla tienataan rahaa. Naisilta riistetään oikeus määrätä kehostaan ja heidät lannistetaan täysin uhkailemalla, pelottelemalla, kiristämällä ja pahoinpitelemällä.

Kirja oli rankkaa luettavaa, mutta kieli ja kerronta ovat sujuvaa, helppoa ja pysyvät aiheessa. Vaikka Lasi maitoa, kiitos oli kielellisesti nopealukuista, minun täytyi välillä pitää lukutaukoja todellisen pahanolon tunteen vuoksi.

Oli vaikea tietää mikä oli ennen ja mikä jälkeen, kun kaikki oli yötä ja maistui hienoksi jauhetulta lyijyltä. Hän sekosi järjestyksessä mutta teki päätöksen. Se mitä hän muisti oli tärkeää. Kaiken sen muun, sen mikä ei voinut olla todellista, hän antoi mennä ohi.

Vladimir Nabokov - Lolita

Vladimir Nabokov
Lolita, 1955

Gummerus, 2011
Suomentaneet Eila Pennanen ja Juhani Jaskari
384 s.









Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni.
Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaella ja koskettaa kolmannella hampaita.
Lo. Lii. Ta.

Tarinan minä-kertojana toimii salanimensä takana piilotteleva Humbert Humbert. Hän on aina tuntenut itsensä erilaiseksi kuin muut: hän nimittäin on jo pitkään tiedostanut viehtyvänsä ainoastaan lapsen ikäisistä tytöistä. Lolita onkin rohkeasti ja uskottavasti kirjoitettu tarina aiheesta, jota pidetään tabuna: aikuisen miehen eroottisesta rakkaudesta nuoreen 12-vuotiaaseen tyttöön.

Humbert Humbert on kirjallisuuden tutkija, joka vuokraa huoneen yksinhuoltaja Charlotte Hazen asunnosta. Tuossa talossa hän tutustuu ja ihastuu Charlotten ihmeen ihanaan tyttäreen, Dolores "Lolita" Hazeen. Humbert päättää mennä naimisiin Charlotten kanssa, saadakseen olla Lolitan lähellä. Muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen käykin niin, että tapaturman seurauksena Charlotte kuolee. Humbert päättää lähteä Lolitan kanssa matkalle kierrellen pitkin Pohjois-Amerikkaa motellista toiseen. Humbert Humbert riutuu rakkaudesta Lolitaa kohtaan ja Lolita kai antaakin käyttää itseään hyväksi milloin mitäkin palkkiota vastaan.

Vaikka kirjan päähenkilö onkin varsin epämiellyttävä ja hänet on helppo tuomita, Lolita ei ollut päällimmäiseltä tunnelmaltaan ällöttävä taikka kammottava. Kirjan kerronta on huikeaa. Nabokov kirjoittaa hurjasti, kauniisti, raskaasti ja pakahduttavasti. Kerronta on hidasta ja venytettyä, välillä tulee tunne, ettei tarina etene lainkaan. Tietyllä tapaa pikkutarkka kuvailu tuntuu sopivan Humbert Humbertin häiriintyneelle mielelle, mutta kertoo myös hänen yksinäisyydestään ja päänsä sisällä tapahtuvasta riutumisesta.

En ihmettele, miksi kaikki eivät pidä Lolitasta, saati, että se kiellettiin heti ilmestymisensä jälkeen. Tunnustan silti sen paikan kirjojen klassikoissa.

Hän oli Lo, vain Lo, aamulla; pituus neljä jalkaa kymmenen tuumaa toisessa jalassa nilkkasukka. Hän oli Lola housuasussa. Hän oli Dolly koulussa. Hän oli Dolores pisteviivalla. Mutta minun sylissäni hän oli aina Lolita.