lauantai 13. kesäkuuta 2015

Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu



Timo K. Mukka
Maa on syntinen laulu, 1964

Gummerus kustannus, 2013
229 s.












Laulu on laulajan rinnassa syntynyt silloin
kun sumu on raskaana maannut
järven aalloilla
kerran laulajan sydän on täyttynyt kivusta
kauniin lempeän laulun on laulaja laulanut kerran
kauan sitten on sumussa itkien liikkunut laulu
ja väristen tuskaa ja ikävää
maa on ottanut sen

Se kaunis maa on kätkenyt laulun syvälle

sairaaseen multaan
ja sumussa itkee laulajan
syntinen syntinen laulu

Timo K. Mukan esikoisromaani Maa on syntinen laulu seuraa Siskonrannan kylän asukkaiden elämää vuoden ajan. Tarinan keskiössä on päähenkilön, Mäkelän Martan, aikuistuminen ja seksuaalinen herääminen lestadiolaisessa yhteisössä. Pienen kylän ahdistavaa elämää värittävät kiihkeä uskonnollisuus ja vahva seksuaalisuus sekä niiden välinen ristiriita. Romaanin ilmestyessä vahvat seksuaalisen ja uskonnollisen hurmoksen kuvaukset olivatkin aikalaisille liikaa ja teos sai hyvin vihamielisen vastaanoton.

Kirjassa uskonnollisuus kuvataan hyvin hurmoksellisena ja arkielämästä irti olevana. Saarnaajan saapuessa pitämään seuroja, kaikki kyläläiset tulevat kuuntelemaan hyvin tuomitsevaa saarnaa. Seurat päättyvät usein seksuaalissävytteisesti. Saarnamies on kuvattu kaksinaismoralistisena hahmona, joka uskonnon varjolla käyttää seksuaalisesti hyväksi erästä kylän tyttöä samalla pitäen tälle kovia saarnoja. Saarnaajan puheet ovatkin ahdistavaa ja syyllistävää luettavaa, eikä Jumalan rakkaudesta ei ole tietoakaan. Toisaalta kyläläiset tuntevat selvästi suurta mielihyvää, kun rypevät synnintuskissaan ja saavuttavat sitä kautta hurmoksellisen tilan.

- Minä sanon teille te syntiset: te olette syöneet Kristuksen veren ja lihan ja nyt hänen verensä huutaa kostoa ja hyvitystä tälle kauhealle teolle. Te olette syntymästänne saakka rikkoneet Jumalan pyhät käskyt, murhanneet ja tappaneet. Katso, kuin koston enkelinä tulee Herra, eikä pelastusta löydy.

Maa on syntinen laulu on hyvin karu ja naturalistinen teos. Seksuaalisuus ja seksi kuvataan kyynisesti lähes pelkkänä tunteettomana himona, eikä rakkaudella tunnu olevan mitään tekemistä henkilöhahmojen seksuaalisessa kanssakäymisessä. Vaikka kirjassa on paljon seksikuvauksia, ne ovat pääosin hillittyjä ja toteavia, eikä niillä ole alettu mässäilemään. Kirjassa Martta tuleekin raskaaksi, eikä lapsen isästä ole tarkkaa tietoa. Kirjan loppu on surumielinen, mutta ei täysin vailla toivoa. Ehkä lapsi symbolisoikin uuden alkua ja muutosta.

Kirja on kielellisesti taitava sekoitus runoutta, henkeäsalpaavia luontokuvauksia ja yksinkertaista kerrontaa. Tunnelma on läpi kirjan ahdas ja surumielinen, mutta samalla luonnon ylistävien kuvausten ja runojen ansiosta kaunis. Henkilökohtaisesti pidin paljon kirjan hahmojen tavasta puhua murteella ja käyttää murresanoja, kuten kläppi. Maa on syntinen laulu käsittelee ihmisiä ja ihmisluontoa varsin karusti ja onkin hämmentävää, kuinka vasta 19-vuotias Timo K. Mukka on saanut luotua näin kypsän ja mieleenpainuvan teoksen. Kirja antoi ainakin allekirjoittaneelle paljon miettimisen aihetta ja varmasti palaan teoksen pariin uudemmankin kerran.

Voi rakkaani
sydän on kylmä
ja sammalta käteni kasvaa
Minun reiteni mullassa hajoova maaksi
Ja haudalla risti jo lahona on.
Olen maa.
Olen maa johon tahdot.

William Golding - Kärpästen herra


William Golding 
Kärpästen herra

Lord of the Flies, 1954

Otava, 2001
Suomentanut Juhana Perkki
264 s.









Vaaleatukkainen poika hivuttautui alas kalliolta ja lähti pyrkimään laguunia kohti. Vaikka hän oli riisunut yltään koulunsa tunnuksella merkityn villapaidan ja riiputti sitä kädessään, hänen harmaa paitansa oli tumma hiestä, ja hiukset liimautuivat kosteaan otsaan. Pitkä viidakkoon viilletty ura värähteli kuumuudesta. Hänen kiipeillessään vaivalloisesti köynnöksen ja katkenneiden puunrunkojen joukossa jokin lintu lehahti ilmaan hänen edestään punaisen ja keltaisen kirjavana välähdyksnä kimeästi kirkaisten, ja kuin kaikuna siihen vastasi toinen ääni hieman kauempaa.
"Hei!" ääni sanoi. "Odota minua!"

Toisen maailmansodan aikaan joukko englantilaisia koulupoikia päätyy autiolle saarelle lentokone onnettomuuden seurauksena. Pojat valitsevat joukostaan johtajan ja määräävät säännöt. Sääntöjen noudattaminen ja yhdessä pysyminen tuottavat kuitenkin ongelmia. Riidat lisääntyvät ja lopulta poikajoukko jakautuu kahtia.

William Golding sai Kärpästen herra -teoksestaan vuonna 1983 Nobelin kirjallisuuspalkinnon, enkä yhtään ihmettele miksi. Sen sijaan, että kirjoittaisi perinteisen haaksirikkoromaanin, hän keskittyi tutkimaan ja kuvailemaan ihmismieltä. Tässä tapauksessa englantilaisten sivistyneiden koulupoikien muuttumista väkivaltaisiksi villi-ihmisiksi.

Kärpästen Herran päähenkilöihin kuuluvat Ralph, Jack, Possu ja Simon. Ralph valitaan joukon johtajaksi ja hän toivoo pelastumista ja korostaa muille jatkuvasti merkkitulen tärkeyttä. Jack, kuoropoikien johtaja, edustaa kirjassa villiä ja alkukantaista puolta. Hän tuntee voimakasta vetoa villisikojen metsästykseen ja tappaminen, väkivalta sekä vallantunne tuovat hänelle tyydytystä. Possu on lihava, silmälasipäinen joukon syrjitty poika, joka ajattelee asioita järjellä. Hän pohtii jatkuvasti, kuinka aikuiset toimisivat samassa tilanteessa. Simon puolestaan ymmärtää jo kirjan varhaisessa vaiheessa, että pahuus on jokaisessa ihmisessä itsessään.

Lepattava sinertävänvalkoinen ura halkaisi taivaan. Hetkistä myöhemmin sen ääni tavoitti heidät kuin jättiläisruoskan sivallus. Laulu kohosi tuskanhuudoksi.
"Peto tappakaa! Kurkku leikatkaa! Veri laskekaa!"
Kauhu synnytti uuden samean, kiihkeän ja sokean vietin.

Kirjan alku on varsin valoisa, kaikki on pojille vain suurta tutkimusmatkaa ja leikkiä. Salakavalasti kirjan edetessä poikajoukko luisuu yhä kauemmas sivistyksestä. Vähitellen asiat ja poikien mielet muuttuvat synkiksi ja väkivaltaisiksi ja lopulta he jopa surmaavat kaksi toveriaan. Kirja huipentuu tilanteeseen, jossa pojat ovat vain vaistojensa varassa saalistavia ja pakenevia eläimiä ilman käsitystä oikeasta ja väärästä.

Pidin Kärpästen herrasta paljon. Kirja saa pohtimaan, kuinka lähellä eläimellisyys on meitä, kuinka ihmisellä on taipumus tehdä pahaa ja entä jos vain yhteiskunnan avulla tuo meissä jokaisessa asuva taipumus voidaan hillitä.