Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

Timo K. Mukka
Maa on syntinen laulu, 1964

Gummerus kustannus, 2013
229 s.












Laulu on laulajan rinnassa syntynyt silloin
kun sumu on raskaana maannut
järven aalloilla
kerran laulajan sydän on täyttynyt kivusta
kauniin lempeän laulun on laulaja laulanut kerran
kauan sitten on sumussa itkien liikkunut laulu
ja väristen tuskaa ja ikävää
maa on ottanut sen

Se kaunis maa on kätkenyt laulun syvälle
sairaaseen multaan
ja sumussa itkee laulajan
syntinen syntinen laulu

Timo K. Mukan esikoisromaani Maa on syntinen laulu seuraa Siskonrannan kylän asukkaiden elämää vuoden ajan. Tarinan keskiössä on päähenkilön, Mäkelän Martan, aikuistuminen ja seksuaalinen herääminen lestadiolaisessa yhteisössä. Pienen kylän ahdistavaa elämää värittävät kiihkeä uskonnollisuus ja vahva seksuaalisuus sekä niiden välinen ristiriita. Romaanin ilmestyessä vahvat seksuaalisen ja uskonnollisen hurmoksen kuvaukset olivatkin aikalaisille liikaa ja teos sai hyvin vihamielisen vastaanoton.

Kirjassa uskonnollisuus kuvataan hyvin hurmoksellisena ja arkielämästä irti olevana. Saarnaajan saapuessa pitämään seuroja, kaikki kyläläiset tulevat kuuntelemaan hyvin tuomitsevaa saarnaa. Seurat päättyvät usein seksuaalissävytteisesti. Saarnamies on kuvattu kaksinaismoralistisena hahmona, joka uskonnon varjolla käyttää seksuaalisesti hyväksi erästä kylän tyttöä samalla pitäen tälle kovia saarnoja. Saarnaajan puheet ovatkin ahdistavaa ja syyllistävää luettavaa, eikä Jumalan rakkaudesta ei ole tietoakaan. Toisaalta kyläläiset tuntevat selvästi suurta mielihyvää, kun rypevät synnintuskissaan ja saavuttavat sitä kautta hurmoksellisen tilan.

- Minä sanon teille te syntiset: te olette syöneet Kristuksen veren ja lihan ja nyt hänen verensä huutaa kostoa ja hyvitystä tälle kauhealle teolle. Te olette syntymästänne saakka rikkoneet Jumalan pyhät käskyt, murhanneet ja tappaneet. Katso, kuin koston enkelinä tulee Herra, eikä pelastusta löydy.

Maa on syntinen laulu on hyvin karu ja naturalistinen teos. Seksuaalisuus ja seksi kuvataan kyynisesti lähes pelkkänä tunteettomana himona, eikä rakkaudella tunnu olevan mitään tekemistä henkilöhahmojen seksuaalisessa kanssakäymisessä. Vaikka kirjassa on paljon seksikuvauksia, ne ovat pääosin hillittyjä ja toteavia, eikä niillä ole alettu mässäilemään. Kirjassa Martta tuleekin raskaaksi, eikä lapsen isästä ole tarkkaa tietoa. Kirjan loppu on surumielinen, mutta ei täysin vailla toivoa. Ehkä lapsi symbolisoikin uuden alkua ja muutosta.

Kirja on kielellisesti taitava sekoitus runoutta, henkeäsalpaavia luontokuvauksia ja yksinkertaista kerrontaa. Tunnelma on läpi kirjan ahdas ja surumielinen, mutta samalla luonnon ylistävien kuvausten ja runojen ansiosta kaunis. Henkilökohtaisesti pidin paljon kirjan hahmojen tavasta puhua murteella ja käyttää murresanoja, kuten kläppi. Maa on syntinen laulu käsittelee ihmisiä ja ihmisluontoa varsin karusti ja onkin hämmentävää, kuinka vasta 19-vuotias Timo K. Mukka on saanut luotua näin kypsän ja mieleenpainuvan teoksen. Kirja antoi ainakin allekirjoittaneelle paljon miettimisen aihetta ja varmasti palaan teoksen pariin uudemmankin kerran.

Voi rakkaani
sydän on kylmä
ja sammalta käteni kasvaa
Minun reiteni mullassa hajoova maaksi
Ja haudalla risti jo lahona on.
Olen maa.
Olen maa johon tahdot.