Herbjørg Wassmo
Lasi maitoa, kiitos
Et glass melk takk, 2006
Otava, 2008
Suomentanut Katriina Huttunen
397 s.
Kymmenen yli viisi. Se ei ainakaan ollut oikein. Dorte riisui isän kellon kädestään. Ehkä Jumala oli päättänyt, ettei tätä osaa elämästä mitattaisi?
15-vuotias Dorte asuu Liettuassa äitinsä ja sisarensa Veran kanssa. Elämä on ankeaa, rahasta on pulaa eikä pikkukylästä löydy töitä. Pian perhe on pisteessä, ettei raha tunnu riittävän edes vuokranmaksuun. Tämän vuoksi Dorte tarttuu syöttiin ja päättää lähteä Ruotsiin, sillä hänelle on luvattu sieltä paikka tarjoilijana. Työn todellinen luonto paljastuu jo matkalla ja Dortelle selviää, että hänet on tuotu Ruotsiin seksiorjaksi.
Ruotsissa norjalainen sutenööri Tom ostaa Dorten, mikä ilmeisestikin koitui Dorten pelastukseksi kuolemalta. Norjassa hän tutustuu Laraan, joka hoitaa Dorten kuntoon ja opettaa kuinka asiakkaiden kanssa pitää olla. Kun Tom pidätetään, Dorte jää oman onnensa nojaan kielitaidottomana vieraaseen kaupunkiin. Dorte joutuu turvautumaan rahan saamiseksi keinoon, jonka parhaiten taitaa.
Lasi maitoa, kiitos on järkyttävä lukukokemus. Vieläkin kamalammaksi kirjan teki tieto siitä, että Wassmo luki teostaan varten raportteja ihmiskaupasta ja vieraili seuraamassa oikeudenkäyntejä. Dorten tarinassa siis on varmasti todenperäisyyttä sekotettuna fiktioon.
Kirjan miehet kuvataan ällöttävinä omaa etuaan tavoittelevina hirviöinä. He kohtelevat naisia kuin eläimiä, eivätkä anna heille minkäänlaisia ihmisarvoja. Naiselle saa tehdä mitä haluaa, miten haluaa ja milloin haluaa. Naiset eivät ole ihmisiä, vaan käyttötavaraa, joilla tienataan rahaa. Naisilta riistetään oikeus määrätä kehostaan ja heidät lannistetaan täysin uhkailemalla, pelottelemalla, kiristämällä ja pahoinpitelemällä.
Kirja oli rankkaa luettavaa, mutta kieli ja kerronta ovat sujuvaa, helppoa ja pysyvät aiheessa. Vaikka Lasi maitoa, kiitos oli kielellisesti nopealukuista, minun täytyi välillä pitää lukutaukoja todellisen pahanolon tunteen vuoksi.
Oli vaikea tietää mikä oli ennen ja mikä jälkeen, kun kaikki oli yötä ja maistui hienoksi jauhetulta lyijyltä. Hän sekosi järjestyksessä mutta teki päätöksen. Se mitä hän muisti oli tärkeää. Kaiken sen muun, sen mikä ei voinut olla todellista, hän antoi mennä ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti